Kestävä sosiaalinen kehitys puhutti huhtikuun pajassa

Huhtikuun pajan delfoi -paneelissa pohdittiin, mitä on kestävä sosiaalinen kehitys vuonna 2017. Panelistit ottivat kantaa muun muassa terveydenhuoltojärjestelmän, vaihtoehtoisten vaikuttamisen tapojen, vapaaehtoistoiminnan ja käsin tekemisen tulevaisuudennäkymiin. Aihetta olivat ruotimassa professori Pirkko Anttila, tutkija ja ex-ministeri Jouko Kajanoja, kehitysjohtaja Roope Mokka Demos Helsingistä ja tutkimuspäällikkö Juha Nurmela Tilastokeskuksesta.

Tämän hetken nuoret ovat vuonna 2017 aikuisia päättäjiä, joiden käsitys sosiaalisuudesta, ihmissuhteista ja merkityksellisyydestä poikkeaa olennaisesti siitä, kuinka tämän päivän aikuiset ajattelevat etenkin verkon, verkostojen ja sosiaalisen median vaikutuksesta.
Panelistit pitivät tätä kehityssuuntausta paitsi todennäköisenä myös toivottavana.
– Pidän sitä todennäköisenä, koska toiminta pienryhmissä, vertaisryhmissä ja verkoissa palkitsee sosiaalisesti enemmän kuin isossa joukossa anonyyminä oleminen, arveli Pirkko Anttila.
– On osittain toivottavaa, että nuoret tasapainottavat suurten ikäluokkien vääristämiä valta-asetelmia. Tosin täydellinen kulttuurinen erkaneminen olisi katastrofaalista, lisäsi Roope Mokka.

Panelistit olivat yhtä mieltä myös siitä, että tulevaisuudessa edustuksellisen demokratian rinnalla nähdään nykyistä enemmän täydentäviä tai vaihtoehtoisia vaikuttamisen muotoja.
– Esimerkiksi mielipidekyselyjen yleistyminen on jo vienyt kohti aidompaa yhteiskunnallista keskustelua ja kansanvaltaa, huomautti Jouko Kajanoja.
– Jos tällä tarkoitetaan adresseja ja tempauksia, niin ne varmaankin lisääntyvät. Vaikutukset ovat toinen juttu. Kuntien kaikkein typerimmät säästöt ehkä saadaan näillä kuriin. Siitä on näyttöä jopa Helsingin koulukamppailuissa, totesi puolestaan Juha Nurmela.

Käsin tekeminen ja vapaaehtoistyö lisääntyvät

Panelistit pitivät todennäköisenä ja toivottavana, että erilaiset käsin tekemisen tavat ja toiminnat lisääntyvät virtuaalistuvan ja simuloituvan elämäntavan rinnalla.
– Myös virtuaalisesti ja simuloivasti voidaan tehdä taidetta ja luoda artefakteja. Työelämässä lisääntyy perinteisen ammattitaidon korostus, jota Richard Senneth puhuttelevasti viimeisimmässä teoksessaan peräänkuuluttaa. Merkkejä on jo näkyvissä, totesi Kajanoja.
– Ihmiset haluavat ja heillä riittää sekä aikaa, käytännön mahdollisuuksia että motivaatiota omaehtoiseen puuhasteluun. Innostavat ja henkistä sekä fyysistä mielihyvää tuottavat puuhat kannustavat jaksamaan ja elämälle merkityksellisyyden tuntua, lisäsi Anttila.

Eri tutkimusten ja arvioiden mukaan vapaaehtoisten määrä Suomessa on hieman lisääntynyt tai pysynyt vähintäänkin ennallaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Samana aikana yhdistysten määrä on kasvanut. Panelisteilla on varovaisen optimistinen usko siihen, että vapaaehtoisten ja yhdistysten määrä lisääntyy myös tulevaisuudessa.
– Yhdistysten määrä jatkaa kasvuaan. Osaselitys saattaa olla se, että vapaamuotoinen toiminta siirtyy rekisteröidyksi toiminnan laajetessa ja pelisääntöjen tarpeiden lisääntyessä sen myötä, totesi Kajanoja.
– On jokseenkin helppoa koota ryhmä ja aloittaa puuhailu samanhenkisten kanssa. Se on helppo myös lopettaa ilman kankeita viranomaisjuttuja, lisäsi Anttila.

Terveydenhuollon yksityistämiskehitys todennäköistä

Kaikki neljä panelistia olivat yhtä mieltä siitä, että terveydenhuoltojärjestelmän yksityistäminen tulee todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa.
– Yksityistymisprosessi on jo menossa palvelutuotannossa erityisesti pääkaupunkiseudulla ja vakuutuksissa erityisesti lasten sairausvakuutuksissa, totesi Kajanoja.
Nurmelan mukaan etenkin pienet kunnat ja kuntayhtymät ovat alttiita lobbauskohteita aggressiivisille pääomasijoittajille.
– Meillä on monia pääomasijoittajia ja jopa eläkevakuutusyhtiöitä, jotka ovat sijoittaneet rahaa Mehiläiseen, Terveystaloon jne. Vakuutusyhtiöt voivat nykyään käyttää kuntoutukseen yksityisiä terveyspalveluja entistä helpommin. Jo se on 500 miljoonan euron business.

Mokan mielestä yksityistämisessä on kyse laajemmasta asiasta kuin siitä, kuka tekee.
– Vauraat ihmiset haluavat sijoittaa omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Julkinen sektori on epäonnistunut täysin ennaltaehkäisevässä työssä. Japanissa on esimerkkejä osuuskuntamuotoisista sairaaloista. Myös täällä pitäisi lähteä hakemaan kolmatta polkua julkisten ja yksityisten palvelujen rinnalle.

Teksti: Nina Kurki
Kuvat: Lasse Lindström (etusivun pikkukuva: Tuija Aalto: http://www.flickr.com/photos/tuija/1194741507/)